Vaihtajat

Kanteleet ovat pohjimmiltaan diatonisia soittimia, eli muunnesäveliä ei saada käyttöön kesken soiton, kuten kromaattisissa soittimissa. Tämä tarkoittaa, että kantele joudutaan virittämään uudelleen uutta sävellajia tai muunnesäveltä varten. Tämä voidaan tehdä viritysavaimella tapista kääntämällä, tai sitten erillisellä, oikeaan intervalliin asennetulla pikavirittimellä eli vaihtajalla.

Nopeasti toimivalla puoliaskelvaihtajalla saadaan mahdollisten kappaleiden valikoima laajenemaan. Puoliaskelvaihtajat antavat kielelle kaksi puoliaskeleen päässä olevaa tasoa ja näitä tasoja voidaan vaihtaa soiton aikana. Jo yksi vaihtaja 10 - 15-kielisessä kanteleessa antaa rinnakkaismollin tai välidominantin; kaksi vaihtajaa molemmat ja neljällä vaihtajalla voi soittaa jatsia.

Kokoaskelvaihtajat voivat olla kaksi- tai kolmitasoisia. Kaksitasoisella saadaan pikaviritettyä se kokoaskel, ja kolmitasoisella mukaan voidaan ottaa keskellä oleva taso. Kolmitasoinen on siis kaksi puoliaskelvaihtajaa "päällekkäin".

Kolmitasoinen vaihtaja on kielikohtainen vaihtaja, jolla saadaan kielelle sekä puoliaskeleen alennus että puoliaskeleen korotus. Se tekee saman kuin koneistokanteleen pikavirityssysteemi, mutta vain yhdelle kielelle kerrallaan. Jos kolmitasoinen vaihtaja on joka kielellä, kanteleella voi soittaa koneistokanteleen musiikkia.

Kaikki puoliaskelvaihtajat perustuvat kahteen periaatteeseen: ne muuttavat joko kielen jännitystä tai sen soivaa pituutta, joskus molempia. Ne poikkeavat toisistaan käyttömukavuudeltaan, tarkkuudeltaan, ääneltään ja hinnaltaan.

Soitinrakentajien puoliaskelvaihtajat ovat tarkkoja, niitä ei siis tarvitse asetella, vaan oikea säveltaso tulee heti (paitsi Luksuskiilassa). Erilaisia viritysmieltymyksiä varten ne ovat lisäksi soittajan itsensä säädettävissä.

Alla esittelyjä erilaisista vaihtajista ja lopussa vertaileva tiivistelmä.

Luksuskiila

Kun kanteleen kannen ja kielen väliin painetaan kiila, kuten kuvassa, saadaan aikaan säveltason nousu. Äänen tason nousu perustuu siihen, että kiila lyhentää soivaa kielenpituutta. Sen pitää siis olla sopivalla etäisyydellä tapista, noin 20 - 30:s osa kielen koko pituudesta, jotta saadaan haluttu puoliaskeleen nousu. Kiila myös nostaa kieltä hieman, ja tämä kiristäminen nostaa sekin säveltä. Tarkan puoliaskeleen tuottava kohta siis täytyy vain opetella, apuna voi käyttää viritysmittaria ja oikean kohdan voi merkitä kanteen, jos sietää merkkejä.

Kiilan voi tarvitessaan äkkiä vuolla puusta ja hätätilassa paksu (kuulakärki)kynäkin käy kiilasta. Varsinkin improvisoiduissa välineissä voi kuitenkin olla muutama ongelma: ääni muuttuu kovin paljon, kiila ei pysy paikallaan, tai viereiset kielet rallattavat kiilaa vasten. Silloin voi ostaa oikean soitinrakentajan tekemän puoliaskelkiilan, jos ei halua ihan kiinteisiin vaihtajiin mennä.

Puukiilan hienommassa versiossa, Luksuskiilassa, on metallipäällys, jotta äänensävy säilyisi lähempänä vapaan kielen ääntä. Alapuoli on päällystetty erityisellä kitkapinnoitteella, jonka ansiosta kiila pysyy paikoillaan, vaikka kiilavuus on melko jyrkkä. Jyrkkä kiilavuus taas suojelee särinöiltä.

Kuvassa: Luksuskiila kymppikielisen kielen alla. Kiilaa on käytetty ikimuistoisista ajoista, mutta Luksuskiiloja on tehty Soitinrakentajilla vuodesta 2004.

Kiila on varsinkin kokeneelle soittajalle kätevä. Se on nopea laittaa, nopea vaihtaa kieleltä toiselle, eikä oikean paikan asettelu ole ylivoimaista.

Kannattaa panna kiila vähän vinoon ylemmän kielen tappia vasten. Tällöin oikea paikka löytyy varmemmin.

Luksuskiilakin tulee työntää niin syvälle, että se kestää särisemättä käytetyn soittotekniikan. Sormintasoitto ylös nyppien on vaativin, sulkutyylin sointukomppi menee paljon vähemmällä.

Sirppikiila

Soitinrakentajien Sirppikiila on yksinkertainen ja halpa tapa tehdä viritysmuutoksia vaikka kesken soiton. Se on helppo laittaa paikalleen ja ottaa taas pois.

Sirppikiila on käyrä kiila, joka voidaan nopeasti kääntää kielen ja kannen väliin ja siitä pois. Kielen lyheneminen nostaa sävelen puoliaskeleen ylemmäksi. Kuvassa oikealla kiila odottaa käyttöä.

Kiila liittyy kääntyvällä varrella viritystappiin, ja osuu varren ansiosta aina oikeaan kohtaan. Kohta voidaan säätää sopivaksi kanteleen mukaan.



Yllä, kuvassa: vasemmalla molliasento, sirppi varalla; oikealla duuriasento, sirppi paikallaan. Sirppikiila on Jyrki Pölkin kehittelyn tulos vuodelta 2004.

Sirppikiila antaa tarkan puoliaskeleen, ja se on helppo laittaa useimpiin metallitappisiin pienkanteleisiin. Käyttäjäkin voi asentaa ja säätää Sirppikiilan. Sirppikiilan ohje löytyy "Tietoa ja ohjeita" -otsikon alta.

Vakiomalli on tehty kanteleisiin, joissa on metallinen 5,0 mm:n viritystappi, ei etunastaa, ja jossa kielen korkeus kannesta on 9 - 11 mm. Useimmat pienkanteleet ovat tällaisia. Perusmalli käy tyypilliseen viisikieliseen, useimpiin kymppikielisiin ym. Hyvin lyhyille tai hyvin pitkille kielille vakiomallin säätövara ei ehkä riitä. Pyydä erikoismalli, tehdään kun tilataan.

Sirppikiila voidaan tehdä myös puutappiselle kanteleelle, muille kuin 5,0 mm:n tapeille jne.

Molliponsi

Molliponsi on kiinteästi kanteleen, yleensä viisikielisen, ponteen rakennettu mekanismi, jolla voi nopeasti vaihtaa kielen virityksen muuttamalla kielen jännitystä. Aikaisempien puolisävelvaihtajaratkaisujen tarkkuus ja käytettävyys ei ole Soitinrakentajien mielestä ollut tyydyttävä, mutta Molliponsi on! Se voidaan myös asentaa tekemään kokosävelaskel, tai jopa suurempi intervalli. Molliponsi ei muuta kanteleen ulkomittoja, eikä ääntä. Monessa tapauksessa se voidaan myös jälkiasentaa jo valmiiseen kanteleeseen.
Yläoikealla kuvassa Molliponsi, keinuvivulla

Molliponnen on kehitellyt Jyrki Pölkki vuonna 2003.

Nimi Molliponsi kuvaa vaihtajan merkitystä: viisikielisen keskimmäiselle kielelle asennettuna se tekee molli/duuri-vaihdon nopeaksi ja helpoksi. Koska mekanismi on asennettu ponsipäähän, se on lyhyellä kädenliikkeellä tavoitettavissa. Vaihtamiseen ei tarvita mitään kiertoliikettä eikä varsinaista vipuun tarttumista, vain painallus tai sipaisu ja vaihto on kerralla tarkka.

Kieltä kiristävä säveltason vaihtaja voi olla tarkka vain sille tarkoitetussa viritystasossa. Jos kyseisen kielen viritystä muutetaan olennaisesti (yli puoliaskel suuntaan tai toiseen) pitää useimmiten myös vaihtajan säätö tarkistaa.

Aikaisempia ratkaisuja parempi tarkkuus tulee useasta tekijästä:

• Kieli ei hankaudu nastaa vasten, jolloin kitkan ja kulumisen virheet jäävät pois.
• Kieltä säätävä vipu on keinulaakeroitu, siis tarkka ja kitkaton.
• Varsinainen säätöliike tapahtuu n. kymmenkertaisen vivun päässä; mahdolliset kulumat ja muodonmuutokset vaikuttavat siis vain kymmenesosalla suorasta säädöstä.
• Erikoisvirityksiä varten syntyvän puoliaskeleen koko on säädettävissä 80 - 130 c.

G-vaihtaja-tyyppinen vipu

Jännitystä muuttava epäkeskomekanismi viritystappipäässä. Vuosikymmeniä käytetty kotikanteleissa, mutta kuuluu siihen ryhmään vaihtajia, joiden epätarkkuus ja käytön hankaluus sai Soitinrakentajat kehitystyöhön.

Kuvassa: viritystappi, epäkeskokampi ja ohjausnasta.

Hattivaihtaja

Kielinastan tilalle asennettava Hattivaihtaja on pieni, kompakti mekanismi, jolla vaihtaminen tapahtuu kääntämällä pieni vipu ylös tai alas. Isompien kanteleiden vaihtajat ovat samantapaisia, mutta pienempiä. Kun sävelvaihtajat sijoitetaan kanteleen ponsipäähän, ne ovat hyvin käsillä.

Kuvissa: Hattivaihtaja vasemmalla alemman, ja oikealla ylemmän sävelen asennossa

Hattivaihtaja voi olla myös kokoaskelvaihtaja, jolloin esim. 11+4-kielisen kanteleen bassokieliä voidaan käyttää joko borduunakielinä tai soitupohjabassoina. Myös kolmiasentoinen kielikohtainen vaihtaja, joka toimii koneistokanteleen vipujen tapaan, on saatavana.

Kaikkiin Hattivaihtajiin voi tilata myös kevennysjouset. Ne keventävät vipujen käyttöä ja estävät vipujen paukkumisen.

Tämän tyyppiset vaihtajat ovat uutuus. Vanhoihin ratkaisuihin verrattuna ne ovat parempia: sävel on heti kohdallaan, säätö pysyy kauan ja käyttöliittymä on sujuvampi.

Hattivaihtaja voidaan asentaa jälkikäteenkin kanteleeseen, jossa kielet on kiinnitetty pystynastoihin. Jos perinteisen vartaan tilalla on kielinastat, myös viisikieliseen saa Hattivaihtajia.

> Hattivaihtajan ohje

Vertaileva tiivistelmä vaihtajista

Kiila, Luksuskiila

Hyvää:

• Yksinkertainen ja halpa, missä vain ohimennen tehtävissä, Luksuskiilankin saa aika pienellä rahalla
• Monen mielestä hauska low tech -ratkaisu
• Käy mihin tahansa valmiiseen kanteleeseen
• Kanteleen viritystaso ei vaikuta puoliaskeleen kokoon
• Käyttäjä voi valita vapaasti, minkä kokoisen puoliaskeleen haluaa
• Nopeasti kieleltä toiselle siirrettävissä esim. 10 - 15 kielisissä kanteleissa

Huonoa:

• Muuttaa hiukan äänen sävyä; ei haittaa kompissa, mutta hitaassa soolossa voi mietityttää. Luksuskiila muuttaa ääntä vähemmän.
• Käyttäjä joutuu valitsemaan, minkä kokoisen puoliaskeleen haluaa, ja asettamaan kiilan oikein
• Tavallinen puusta vuoltu kiila saattaa yrittää tippua pois, Luksuskiilassa ei ole tätä ongelmaa
• Soiton aikana käyttämiseen hankalammassa päässä soitinta.

Sirppikiila

Hyvää:

• Halpa tämäkin vielä on...
• Antaa tarkan puoliaskeleen
• Voi olla paikallaan, vaikka ei ole käytössä, mutta on myös helppo ottaa pois
• Käyttäjän asennettavissa, käy monenlaisiin kanteleisiin

Huonoa:

• Muuttaa hiukan äänensävyä, ei kuitenkaan enempää kuin kielten välillä on sävyeroa muutenkin
• Kun käytetään kesken soiton, sirppikiila on hankalammassa päässä soitinta

Molliponsi

Hyvää:

• Tarkka ja nopea, aina mukana
• Ei muuta äänensävyä, paitsi ihan lyhimmillä kielillä.
• Ehtii vaihtaa vaikka kesken kappaleen
• Ergonomisesti oikeassa kohdassa soitinta
• Mahdollista myös jälkiasentaa

Huonoa:

• Kalliihko vaihtoehto
• Viritystaso vaikuttaa toimintaan
• Kielenvaihto vaikeampaa kuin tavallisesti
• Tarkka puoliaskel säädetään tietyssä viritystasossa. Käyttää voi kokoaskeleen ylempänä tai alempana, mutta sitten yleensä on jo syytä säätää

G-vaihtaja-tyyppinen vipu

Hyvää:

• Tuttu ainakin ison kanteleen soittajille
• Helppo jälkiasentaa

Huonoa:

• Harvoin tarkka "laidasta laitaan" -käytöllä. Jos ei ole, käyttäjä joutuu hakemaan oikean säveltason
• Jos onkin säädetty tarkaksi, säätö ei pysy kovin hyvin
• Kallis
• Viritystaso vaikuttaa toimintaan
• Jos kieli katkeaa, vaihto on vaikeampaa kuin tavallisesti

Hattivaihtaja

Hyvää:

• Tarkka
• Helppokäyttöinen
• Myös kokoaskel- ja kolmitasoversiot
• Myös kevennysjousilla varustettuina
• Säätö pysyy kauan

Huonoa:

• Ei käy vartaallisiin kanteleisiin
• Muita kalliimpi.
• Asentaminen vain verstaalla.

Soitinrakentajien suositus:

• Viiskielisiin muskarikäyttöön halpana vaihtoehtona Sirppikiila
• Jos kanteleessa on vartaan sijasta kielinastat, suosittelemme Hattivaihtajaa