Paikan Historiaa
Leppävirran isännät perustivat Pohjois-Savon vanhimman osuusmeijerin virran rantaan vuonna 1905. Nimeksi tuli Karjasampo. Vesireittejä pitkin tuotiin kermat meijeriin, ja iso osa tuotannosta lähti vesitse ja vientiä oli aina ulkomaille saakka.
Rakennus ehti olla myllynä ja osuuskauppanakin kunnes 1952 siihen perustettiin Mieskotiteollisuuskoulu. Se lakkautettiin nimellä Kovien materiaalien käsi- ja taideteollisuusoppilaitos vuonna 1985, juuri sopivasti, kun Soitinrakentajien tilanetsintä ylti Leppävirralle.
Kauniit vanhat rakennukset omassa puistossaan virran rannassa ja kuitenkin kävelymatkan päässä virkeästä kirkonkylästä, edustavat sitä elämisen laatua, jota käsityöläisten yhteistoiminnalla on haettukin. Soitinrakennus on taidetta siinä kuin tuotantoakin, ja ympäristö suosii kulttuurisia painotuksia.
Päärakennuksessa on tilaa kaikkiaan 900 neliömetriä, josta verstaskäytössä noin 600 neliötä ja loput asuin- ja muussa käytössä. Vähän päärakennuksesta alavirtaan on 1960-luvun asuntola, joka nyt on perheasuntoina, 230 neliötä.
Aluksi Soitinrakentajat olivat tiloissa vuokralla, kunnes 1998 yhtiö osti rakennukset ja vuokrasi tontin 50 vuodeksi. Remonttitarvetta riittää nykyisten tekijöiden elinajaksi, mutta työ ja asuminen sujuu siinä sivussa.
